Kinesioteippauksen kehitti 1970-luvulla japanilainen kiropraktikko Kenzo Kaze, joka huomasi ihon liikuttamisen vaikuttavan sekä nivelen liikelaajuuteen että koettuun kipuun. Kenzon johtoajatuksena olikin tukea kehon luonnollista paranemisprosessia ihoa liikuttavan teippauksen avulla. Kansainvälisesti kinesioteippaus oli ensimmäisen kerran vahvasti esillä Soulin olympialaisissa vuonna 1988, jonka jälkeen menetelmä levisi Pohjois-Amerikkaan ja sieltä Eurooppaan.

Kinesioteippauksessa käytetään 30-40-prosenttisesti venyvää teippiä, jonka kiinnittämiseen on useita erilaisia tekniikoita tavoitteesta riippuen. Teippaamista edeltävillä testeillä selvitetään, miten esimerkiksi ihon tai faskian liikuttaminen, painaminen tai nostaminen vaikuttavat kipuun ja liikkuvuuteen. Testitulosten perusteella valitaan optimaalinen teippaussuunta ja tekniikka. Kinesioteippauksen tyypillisimmät käyttökohteet ovat:

• kivun lievittäminen
• liikelaajuuden lisääminen
• arpikudoksen ja turvotuksen hoito.

Materiaaliltaan 100-prosenttista puuvillaa oleva kinesioteippi on hengittävä, eikä sen akryylipohjainen liima yleensä aiheuta allergisia reaktioita. Teipin värillä ei ole merkitystä ominaisuuksien kannalta, mutta kaikki markkinoilla olevat teippimerkit eivät suinkaan ole tasalaatuisia. Laadukas kinesioteippi pysyy ihosta ja hoidettavasta alueesta riippuen paikoillaan noin 5-10 päivää. Teipin käyttö ei rajoita esimerkiksi suihkussa käyntiä tai saunomista.